On se vaan järkyttävää miten riippuvainen sitä on omasta tietokoneestaan! Koko elämä sekaisin kun kone, syystä tai toisesta sammui, eikä syystä tai toisesta, enää suostunut lähtemään käyntiin. Siinä sitä sitten ihmettelee, että mitäpä sitä sadepäivän ratoksi sitten askartelis ja mites ne työasiat ja sähköpostit turvaan saadaan ja mikäs olikaan sen ja sen osoite joka sinnejatänne oli koneen uumeniin hyvään talteen laitettu. ARGH.
Innostuneena hyvistä suorituksista juoksumatolla, kirpaisin mukavaan juoksuun eilisellä iltalenkillä ja kiitoksena ponnisteluistani polvi muisti aamulla vihoitella erittäin pahalla säryllä. Eikä siinä sitten mikään auta, salit saa taas jäädä :( kauppakeskuskävelyä vauvan kanssa (vielä kun se ei osaa kovaan ääneen siitä kieltäytyä, tai nyt oli jo vähän hankaluuksia päästä ovesta ulos ilman uusinta lelua; kattilankantta! Mutta lopulta pääsimme jopa paikalliseen Citymarkettiin saakka). Olen nykyään säälittävä shoppailija. Ostin vain kaikkea "tarpeellista" kuten suklaata, urheiluliivit ja äidinmaidonkorviketta...
Tunteet käy ihan hassuja kierroksia. Itkin lukiessani kaksplussa jotain vauva-artikkelia. Mies kysyi miksi itken enkä osannut edes vastata. Kaikki on oikein hyvin. Saisinpa Sulon jo kotiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti