printtipaitoja ja osuvia ostoksia

Joskus hämmästyn oman väsymykseni määrästä. Tuntuu ettei auta vaikka kuinka paljon nukkuisi. Ei sillä mitään väliä näin kotioloissa, mutta ihmisten ilmoilla olisi kiva olla vähän skarppina..esimerkiksi viimeksi kun käytiin pojan kanssa kahdestaan ostoksilla valitsin mielestäni oikein kivan ja pojalle sopivan setin jossa oli vaaleansininen koirankuvin varustettu printtipaita sekä mustat housut. Toki ihmettelin hieman,että housut on jokseenkin kapean malliset, mutta luulin sen olevan jotain trendiä. Kassalla ystävällinen myyjä sitten kehui minun ostavan aivan ihanan pyjaman...pyjaman!?!?! Olin kuitenkin liian väsynyt lähteäkseni vaihtamaan kyseistä settiä, totesin sen kotioloissa kyllä menevän..en tosin siinä vaiheessa vielä huomannut toteavani sitä ääneen ennenkuin kuulin myyjä toteavan että samaa puuvillaahan se on kuin ne päiväasutkin..jep jep..

Kotona tarkemmin ostostani tarkistellessani huomasin ettei paita edes ollut koirankuvin varustettu printtipaita, vaan siinä oli sikoja, ankkoja ja noh..olis siinä pari koiraakin. Ehkä on parempi että lapseni saa itse valita vaatteensa heti kun mahdollista. Olisi kurjaa jos hän joutuisi koulukiusatuksi äidin "huippuvalintojen" vuoksi... :) Siirrän kaikki ostokseni nettiin, jotta voin tarkistella niitä ensin rauhassa, ilman että tarvitsee pelätä yksivuotiaani repivän kaikki alas kaupan hyllyiltä äidin ostopäätöstä odotellessa. Että näin tällä kertaa..

ylä- ja alamäkeä

On se vaan järkyttävää miten riippuvainen sitä on omasta tietokoneestaan! Koko elämä sekaisin kun kone, syystä tai toisesta sammui, eikä syystä tai toisesta, enää suostunut lähtemään käyntiin. Siinä sitä sitten ihmettelee, että mitäpä sitä sadepäivän ratoksi sitten askartelis ja mites ne työasiat ja sähköpostit turvaan saadaan ja mikäs olikaan sen ja sen osoite joka sinnejatänne oli koneen uumeniin hyvään talteen laitettu. ARGH.

Innostuneena hyvistä suorituksista juoksumatolla, kirpaisin mukavaan juoksuun eilisellä iltalenkillä ja kiitoksena ponnisteluistani polvi muisti aamulla vihoitella erittäin pahalla säryllä. Eikä siinä sitten mikään auta, salit saa taas jäädä :( kauppakeskuskävelyä vauvan kanssa (vielä kun se ei osaa kovaan ääneen siitä kieltäytyä, tai nyt oli jo vähän hankaluuksia päästä ovesta ulos ilman uusinta lelua; kattilankantta! Mutta lopulta pääsimme jopa paikalliseen Citymarkettiin saakka). Olen nykyään säälittävä shoppailija. Ostin vain kaikkea "tarpeellista" kuten suklaata, urheiluliivit ja äidinmaidonkorviketta...

Tunteet käy ihan hassuja kierroksia. Itkin lukiessani kaksplussa jotain vauva-artikkelia. Mies kysyi miksi itken enkä osannut edes vastata. Kaikki on oikein hyvin. Saisinpa Sulon jo kotiin...

Ihan hirveä koirakuume

Mä tahdon koiran! Tahdon tahdon! Siis no onhan meillä Simo, mutta Simokin varmasti tahtoo koirakaverin, eiks niin Simo, sano joo... Eikä me tahdota mitä tahansa koiraa vaan tällainen  ruttuturpa

Loma loppuu...

Siis miehen loma..käytännössä kai omakin, en enää saa nukkua pitkään minäkään. Kuva viime toukokuulta, kun lähimetsä on tulvillaan valkovuokkoja, se on jotain silmiä hivelevän kaunista.

Karppaus on nyt ohi...

Kyllä. Oli ihan mielenkiintoinen kokeilu. Mieheltä lähti n. 10 kg ja itseltä 5kg (tosin tämän iltaisen vaa´alla käynnin mukaan 6kg, mutta ollaan varovaisen pessimistisiä niin ei pety..) Ei kukaan ihminen voi elää pelkillä proteiineillä ja rasvoilla eli noin viikon kuluttua alkoi pekoni ällöttämään ja oli pakko saada ruokavalioon lisää vihreää, hedelmiä suorastaan himoitsin! Karppausta jatkettiin noin kaksi kuukautta, jonka aikana tyyliin paiston kanaa, pihviä, pekonia ja jauhelihaa kermakastikkeella sekä kananmunia ja kalaa. Lisäksi kasviksia, uunikasviksia ja salaatteja.. Olin tosi laiska tekemään mitään reseptejä, mutta pihvinpaistosta opin tänäaikana paljon :) Herkuttelu tapahtui kermavaahdolla ja mansikoilla, aamiainen oli turkkilaista jogurttia ja marjoja (tosin viimeiset viikot laitoin jogurtin sekaan hunajaa..) Teinpä kerran jopa suklaatakin! hiilareiden päiväannos oli vaihteleva n. 20grammaa - 80 grammaa. Jopa kylässä pidimme vakaumustamme yllä ja hetken se oli tosi hienoa (mutta sitten kävimme mummolassa jossa oli pakko syödä ihan kaikkea herkkua ja kyllä olikin hyvää).

SE mitä opin karppauksesta oli pienemmät annoskoot! Ja tämä oppi kantaa vielä pitkään! Lisäksi jätämme jatkossakin hiilareita vähemmälle, se on varma, mutta se mikä kävi itseä tympimään oli että en jaksanut salilla tai jumpassa tehdä juuri mitään, korkeintaa pakolliset "puoltuntii". Nyt kun hiilareita on taas ruokavalioon lisätty nousee askel kummasti juoksumatollakin. Eli kultainen keskitie ja kohtuus kaikessa tulee jatkossa olemaan ruokavalioni ydin. Mutta suosittelen kyllä kokeilemaan karppausta (varsinkin grillauskaudella ;)

Kuvassa omatekemät suklaasydämmet :) Jos ruuanlaitto on tällähetkellä jäänyt vähemmälle niin toinen intohimoni sitäkin enemmälle huomiolla www.ninka.fi

Itsenäisyyspäivän kermaa

Itsenäisyyspäivän tanssit on tanssittu ja juhlat juhlittu. Kansakunnan kerma on kokoontunut parhaimpiinsa sonnustautuneena. Saa kai näitä muutamalla sanalla ruotia, jotta tulee parhaat tyylitärpit varmasti bongattua. Nythän on hyvä arvostella, kun mukana ei ole yhtään omaa työtä. Alla mun suosikki.

Linnan paras kokonaistyyli. Upea, erilainen, kotimainen, haastavat kuviot toteutettu näyttävästi, hieno leikkaus, ihanat korvakorut, juuri oikea kampaus ja meikki. Tämä oli mielestäni illan kaunein.

Illan varmasti näyttävin kampaus, jossa oli hieno liike ja volyymi. Jäin kuitenkin miettimään oliko ehkä hieman liian etupainoinen...tosin samaan hengenvetoon mietin että kampaus oli hienosti toteutettu, joten täydet pisteet myös tästä.

Tämä kampaus vakuutti myös, mutta mikä tuo koriste on? Hienoa ja hallittua liikettä, voluumia, näyttävyyttä ja rentoutta samassa paketissa. Tummassa hiuksessahan eivät yksityiskohdat kovin hyvin näy, vaan muoto ratkaisee, joten kampauksen liikkuvuus (ei pakotettua tai tärkätyn oloista) astuu avainasemaan näissä pitkän tukan "puoliavoimissa" kampausissa. Hyvä Krista! Oikein raikas tuulahdus olit.

En nyt jaksa kaivaa enempää kuvia, mutta Virpi Sarasvuon kampauksessa oli aavistuksen verran liikaa sälää. Eli mielestäni korut olivat jo sinällään niin runsaat, että yksityiskohtia kampauksessa olisi voinut olla hieman vähemmän niin olisi ollut tyylikkäämpi. Mutta nämähän ovat tosiaan makuasioita. Terveisin nimimerkki " JoPuoliVuottaVerkkareissa"

Pidin myös Päivi Räsäsen kampauksesta joka oli mielestäni tilaisuuteen ja tyypille oikein sopiva. Puku sen sijaan oli ehkä hieman yllättävä valinta sen ikäiselle ihmiselle. Mutta ihan näyttävä kokonaisuus oli, jonka kruunasi sininen huivi todella hienosti.

Tästä alla olevasta mietin vaan että synkkä ja lattea. Kiva kampaus idea, erityisesti kampauksen veistoksellisuus, mutta olisi voinut toteuttaa paljon näyttävämmin. Jos tyyppi ei ole kovin naisellinen niin tämä kokonaisuus ei ainakaan saanut hänen naisellisuuttaa esille parhaalla tavalla. Harmi, koska näyttävän naisen olisi voinut stailata vähän iloisammallakin tyylillä tai vielä vähän näyttävämmin. (Ps. kuvat on poimittu maikkarin netistä.)

Ollako vai eikö olla?!?!?

Kas siinä pulma: valitsisko perheen vai uran. Kuunnelkaa sisäistä naistanne....

Minäkin olin eilen shoppailee ja se oli lähes yhtä hyvää terapiaa kuin ruuanlaitto! Täytyykin vaihtaa siihen, sillä ei tällä menolla kilot kyllä karise. Sen verran usein pyydetään jotain reseptiä, että vaihdan blogiasetukset julkiseksi loppuviikosta. Eipähän tarvitse reseptejä erikseen lähetellä sitten.

Tehokas torstai

Huolimatta valvotusta yöstä, tämä päivä oli mainio! Poika rakas nukahti vasta 03.30 mutta nukkuikin sitten aamu kymmeneen, joten äippäkin sai vähän huilahtaa. Ripeästi kävinkin aamun toimiin(jotka oli Emmerdalin katselu,kahvipannullisen kumoaminen kera jogurttikakun sekä pakollinen nenän puuterointi ja muuta yhtä tärkeetä) aamupäivällä saatiin kaveri kylään mikä oli oikein virkistävää. Broilerin rintapalat kasvisriisillä kerkisivät kivasti kypsyä rupattelun lomassa (uuni on sitten maanmainio keksintö. miksikän aiemmin sinkkuna tuntui ettei sille ole mitään käyttöä!?!) Ip kipaistiin reippaasti lenkille ja ehdittiin ihan hyvän mittainen lenkki tekemään. Sitten tuli kummityttö perheineen kylään ja hetken päästä meillä oli lasten vyöhyketerapia sessio. Ja tämän jälkeen ah niin ihana äipän hermorata hieronta. Nyt kun on hermot hierottu kuntoon kestän taas mitä vaan. Siispä big brotherin jälkeen valmistaudun taas valvomaan jos tuo pikku ukkeli tuosta sattuupi (ja tod näk näin käy) herämään! Tänään olen täynnä elämää ja rakastan sitä! (jos luen tämän tekstin aamuyöntunteina, olenkohan eri mieltä ;) Ps. Jogurttikakkuni sai loistavan vastaanoton ja muistettiin kehua myös edellistä tekelettäni rommitaatelikakkua, ei muuta kun reseptit jakoon!

Viimeistä ruusua odotellessa

Ilmeisesti minussa asuu roima annos romantiikan nälkäistä tirkistelijää, sillä olen aivan koukussa jenkkiläiseen bachelor sarjaan. Siis nimenomaan jenkkiversioon. Siitä kotimaisesta kyhäelmästä en viitsi sanalla mainita paitsi korkeintaan, että yritelmähän se oli sekin. Nyt kun kotirouvana ollessani iltapäivisin pojan kanssa vetäydytään päivälevolle olen katsonut uusintana DeAnnan jaksot unelmien poikamiestytöstä. Hassua vaikka tietää, miten sarja tulee päättymään, (olen katsonut hyljätyn poikamies Jasonin oman tuotantokauden viimeksi ennen tätä) istuin kuitenkin kuin nakutettu iltapäivällä tv:n ääreen sarjaa seuraamaan. Jasonin ollessa itse bachelor (ne jotka ovat sarjaa seuranneet tietävät mistä puhun ) olin niin järkyttynyt loppuhuipennuksesta, että piti mennä internetin ihmeellisetä maailmasta penkomaan, että onko kyseinen pariskunta mahdollisesti vielä yhdessä ja suureksi yllätyksekseni vastaus oli myönteinen.Niille, jotka eivät ole sarjaa seuranneet wikipedia mm. kertoo sarjasta seuraavaa:

Sarja keskittyy poikamieheen, joka valitsee mahdollisen vaimonsa 25:sta naisesta. Viime kausilla poikamies on ollut muun muassa lääkäri, prinssi, NFL-pelaaja, miljoonääri. Sarjassa poikamies käy naisten kanssa treffeillä, joista osa on ryhmätreffejä, osa yksilötreffejä ja osa treffejä joihin osallistuu poikamiehen lisäksi kaksi naista. Jokaisessa jaksossa nainen/naisia karsitaan pois kisasta, tavallisesti ruususeremonian aikana jakson lopussa, mutta joskus myös treffien aikana (joita kutsutaan pudotustreffeiksi). Kauden loppu kulminoituu neljän viimeisen naisen kotikaupunki vierailuihin heidän perheidensä luo. Lopuksi kolme parasta pääsevät yön ylki kestäville treffeille eksoottiseen paikkaan ja joista kaksi pääsee tapaamaan poikamiehen perhettä. Sarjan lopuksi poikamies valitsee maisen, jonka kanssa jatkaa suhdetta. Joskus poikamies kosii valitsemaansa naista. Sarjassa on myös ollut poikkeuksia; 11. kaudella Brad Womick ei valinnut naisista kumpaakaan ja 13. kaudella Jason Mesnick muutti mieltään "After the Final Rose" -jaksossa.  Sarjan kausilla toiseksi tulleita naisia on otettu mukaan Unelmien poikamiehen sisarsarjaan Unelmien poikamiestyttö.

No niin ja sitten asiaan...Seuraava Unelmien poikamies tulee olemaan Brad Womick. Siis joo, jälleen..Tämä on ajanhaaskausta! Aion pitää hiljaisen naisen äänettömän protestin ja olla katsomatta kyseisiä jaksoja sitten mikäli ne Suomeen joskus rantautuvat. Jos jostain uusintaa kaivataan niin toisen tuotantokauden Aaronia olisi katsellut telkkarissa mielellään pitempäänkin, sen verran kiva komistus oli kyseessä.

Muistan kun Aaronin finaalissa jännitin rystyset valkoisena valitseeko hän tumman (mielestäni niuhon ja kuivakan oloisen)Helenen vai vaalean (ehkä vähän naivin ja lapsellisen mutta riemukkaan) Brooken. Toivon viimeiseen asti, että valinta olisi osunut Brookeen ja olin hyvin pettynyt kun näin ei ollut. Mieleni teki siltä istumalta kilauttaa tälle Aaronilla ja kertoa, että nyt hän teki kyllä elämänsä erheen. Tähän samaan johtopäätökseen hän kuitenkin päätyi muutaman kuukauden päästä itsekin kun pariskunta erosi. No mutta nyt kuitenkin Aaronin poikamiesajat ovat kuitenkin onnellisesti takana päin ja oma kulta kainaloon löytynyt. Samoin kävi allekirjoittaneella, joten mitä tästä enään vaahtoamaan. Menenkin tyydyttämään romantiikan nälkääni tuonne oman miehen kainaloon, sillä hänelle antaisin edelleen ruusun vaikka sadan joukosta.