joulunodotusta

Oma pieni sylibullani ei enää ole kovin pieni. Ei oikeestaa sylimallia enää ollenkaan. Pitääkö ottaa vielä kolmas ;) isäntähän se riemastuisi...

Joulu on jo tälläviikolla, en ole yhtään henkisesti valmistautunut. Tämä joulukuu on mennyt nopeammin kuin koskaan. Pitänee aloittaa leipomukset! Mukavaa joulunodotusta kaikille!

SULO

Loistava sunnuntai



kuva SMASH

Tänään on ollut ihan loistava päivä; kevätsiivous on aloitettu! eli siis tämä projekti on todennäköisesti valmis sitten ensi keväänä...mutta tulipahan pestyä seiniä ja järjesteltyä maustekaappeja(yllätin itseni tarroittamassa mausteisiin oikeita nimiä?!?!?) Huoneetkin alkoivat saada uutta järjestystä (siitä tosin kiitos isännälle). Viittaa kovasti pesänrakennus viettiin, joten mitä ihmettä! Perheemme kyllä kasvaa ensi viikolla, mutta ei todellakaan vauvalla, vaan ihanalla koiralla jota kovasti odotamme. Sulo tule jo kotiin!!

Lisäksi ehdin tänään ottaa yli tunnin päikkärit, tekemään ruokaa, käymään spinnig -tunnilla ja RVPssa, värjäämään ja leikkaamaan hiukseni. Teinpä jopa hetken töitäkin. Eli aika paljon hommia yhdelle päivälle :) Lisää tällaisia päivä. Toivotaan myös aurinkoista alkavaa viikkoa!

Aivan ihania vaatteita

Jo kahdet juhlat vedetty ja mieskin on aivan hämmästynyt, sillä en kertaakaan ole käyttänyt aikaa valittaakseni olevani läski, tai ettei ole mitään päällepantavaa (edellä mainitusta syystä) On siis jo moneen otteeseen todistettu että Smash! tekee iloiseksi, kuten merkin filosofiaan kuuluu :) olen rakastunut (taas!)

Olen rakastunut..

Nämä pienet tuhisijat ovat vasta neljä viikkoa vanhoja englannin bulldoggipentuja. Suloisuudet olivat niin vilkkaita etten onnistunut ottamaan kovin hyvää kuvaa...

Hey, it´s a car

 Äipän rahkasitruuna -kakku on apinoitu suoraan ullanunelman juhlaleivonnaiset kirjasta soveltaen...

1/2 pkt digestive-keksejä ja sulaa margariinia 75g pohjaksi

2 pkt Valion sitruunarahkaa
1 pkt Flora vispattavaa vaniljakastiketta
1 pkt Vispikermaa
1 tl vaniljasokeria
6 liivatelehteä
4 rkl sitruunamehua

sekoita vispikerma ja vaniljakastike ja vatkaa, lisää rahkat ja vaniljasokeri. liota liivatteet ja kuumenna sitruunamehu, lisää ohuena nauhana. anna hyytyä yönyli jääkaapissa.
keksit on ostettu valmiina ja täytetty kermavaahdolla.


Iskän kakku oli auton näköiseen vuokaan tehty kakkupohja täytettiin perinteitä kunnioittaen raparperihillolla, kermavaahdolla, persikoilla ja banaanilla, kostutus persikoiden sokeriliemellä. Päälle kaulittiin marsipaani ja isäntä hoiti koristetun. Aika hieno sanoisin :)

 Ja kun pöytään lisättiin vielä Mummun kakut ja pari äipän muuta tekelettä niin kakkukestit voivat alkaa...

jännä ettei ensin ollut mitään motivaatiota leipomiseen ja sitten se ikäänkuin taas lähti käsistä...jouduin ihan muistuttamaan itselleni että harjoittelin leipomista puoli vuotta tekosyyllä "pitää osata sitten tehdä pojalle synttärikakku!" ja nyt sitten oli se hetki. Lopulta en osannut päättää mitä kaikkea sitä tekisikään. Nyt voikin olla leipomatta seuraavat puoli vuotta (vähintään). Salilla jaksoin vetää tosi hyvän aerobisen treenin kaiken syömäni kakun energialla :)

Sankarille kakut maistuivat oikein hyvin :) kiva kun oli vieraita pitkästä aikaa!

Marjanpoimintaa

En voi uskoa että meidän pien on hetken päästä jo vuoden. Aika menee niin nopeaa. Nyt eletään hyvin vauhdikasta vaihetta. Pikkuinen on ääntä nopeampana kaikissa paikoissa joissa ei saisi olla...ja yleensä pää edellä, sitten vähän kolisee, ei se mitään ja hetken päästä uudestaa. Kesä on nyt säilötty, syksy saa tulla. Jatkuva väsymys vaivaa, mutta toivottavasti kirpenevät illat tuovat uutta tuulta myös laihdutusharrastuksen pariin. Hope so... vielä kymmenen kg to go.

Hot Jooga

Kun pojat potee flunssaa kotona tämä mamma on nautiskellut kuntosalikortistaan ja sykemittaristaan oikein olan takaa. Eilen stepaerobic oli aika raskas. Syketason ollessa jo maximi ohjaaja naamapunaisena iloisesti hihkaisee, että seuraava onkin sitten sykkeennostatus biisi. jees. kyllä pisti mamman veren kiertämään. Mutta oli ihana voittajan tunne kun olin päässyt jumpalle asti.

Tänään kävin karkoittamassa flunssapöpöjä hot joogassa. Kylläpä teki väsyneille lihaksille hyvää! Nami nami :) loppurentoutus oli niin ihana: katselimme taivaalla kaunista ilotulitusta, jossa jokainen taivaalle ammuttu kaunis raketti merkitsi toteutunutta toivetta vuodelle 2011. Lisäksi muistutimme itsellemme miten tärkeätä on rakastaa ja huoltaa kehoaan. Voisiko sitä enää paremmin sanoa!

Onnellista Uutta Vuotta 2011

Ps. Ninnin kokeileva keittiö innostui tänään keittämään huulirasvaa. Ensimmäiset 3 kpl koe-erä onnistui vallanmainiosti. Tästä tullaan kuulemaan vielä paljon lisää :))

Joulun odotusta...

En koskaan aikaisemmin ole ollut mitenkään erityisemmin jouluihminen. Joulu on merkinnyt kiireistä vuoden aikaa lähinnä töiden takia. Nyt huomaan odottavani joulua aivan erityisella innolla. Se on nimittäin meidän pojan ensimmäinen joulu ja siksi aivan erityinen. Ei hän siitä vielä mitään ymmärrä, mutta hän pitää hälinästä ja tapahtumasta ympärillään. Joulusiivous on juuri saatu valmiiksi ja kunhan pikkumies hiljentyy kokonaan yöunille, alamme joululahjavalvojaiset. Tilaisuuden kruunaa punaviiniglögi ja aviomiehen valmistama leipä, jota nyt jännityksellä odotamme. Otimme käyttöön äidin vanhan leipäkoneen jostain varaston perukoilta ja isäntä innostui kokeilemaan josko siitä vielä olisi käyttöön. Saas katsoa :) Ihanaa viikonloppua!

Peanutbic

Tänään sitten sorruin! Söin (ison) pussillisen suolapähkinöitä. Lisäksi suolakeksejä ja tuorejuustoa. En vaan voinut enää itselleni mitään. Ja arvatkaas mitä! Oli muuten sikahyviä pähkinöitä! Olin jo ihan unohtanut miten hyviä ne voivat olla. Huonoa omatuntoa podin lähes välittömästi tapahtuneen jälkeen. Katumusharjoitukseksi piti vetää parit aerobic moovit olkkarissa, poika sylissä tietenkin, hänestä saa mukavan 7,5 kg lisäpainon. Ja superextrabonuksena poika nukahti yöunelleen näiden tehokkaiden aerobic- ja salsaliikkeiden tahtiin. Ristimme kyseisen harjoittelumuodon peanutbiciksi ja suunnittelimme sille kaupallistamista ja omaa ohjausvideota. Aina niin hyväntahtoinen mieheni lupasi myös esiintyä tällä jumppavideolla, on se vaan avulias! Hyviä ideoita tulvillaan nautimme yhdet oluet ja totesimme että kannattanee mennä nukkumaan sillä huomenna pitänee vetää beerbic, jotta saadaan kilot taas kuriin..

Tässä sen huomaa; en koko päivänä laittanut mitään kunnon ruokaa ja miten sitten kävikään! Sortumisia ja repsahduksia koko päivä täynnä. Melkein unohdin sen suklaapalan jonka nappasin ennen töihin lähtöä...ihan vaan energiaksi varmaan..

Uusien makujen maailma: peruna ja luumu

Siis oikeesti!? syöttekö te tätä oikeesti?! (peruna)

No tää on jo vähän parempaa..hmm ehkä opin tykkäämään tästä (luumu)

Yllätyksiä täynnä

Toisin kuin luulin, poika nukkui kuin enkeli! Tosin ajoin miehen sohvalle nukkumaan, kun pikkuiselle nousi kuume rokotteesta ja alkuyö oli vähän ressukan oloinen ja äipän piti nousta koko ajan laittamaan tuttia takaisin suuhun. Nukuttiin sitten ihanasti nenät vastakkain yhdeksän tuntia! kyllä oli olo kuin uudesti syntyneellä. Poika sai yöksi panadolia, jotta kuume laskee ja ilmeisesti sen voimin nukkui kuin tykki. Mies ihmetteli leikillään mikse me huumata häntä aina näin (tämä siis huumoria neljän vkon valvomisen jälkeen) johon totesin, ettei se suomessa valitettavasti ole sallittua..no anyway MEILLÄ ON NUKUTTU. ja se jos mikä on hienoa!

Tein jumppaohjelmaa dvd:ltä jossain pojan päikkäreiden ja ruuanlaiton välissä. Ja hitto, nyt on kyllä alkanut olemaan niin hyvät sapuskat että pitääkin ottaa tää jumppa jokapäiväiseen ohjelmistoon tai muuten näistä vauvakiloista ei raskautta voi enää syyttää..hupsista...

Nyt vielä pikainen pyrähdys kuntohuoneeseen ja siellä crosstrainer taas paukkaamaan ja mamma laukkaamaan ja huomenna houkuttelen miehen kanssani kuntosalille ja poika menköön mummolaan. Mua ei oo luotu tän kokoiseksi, voin pahoin (tosin miehen mielestä näytän hyvältä mutta epäilen että se valehtelee)!!! ja kun talvi tulee eihän mulle mahdu mitkään vaatteetkaan päälle. jestas, nyt liha liikkumaan!

Onnen kyyneleet

Pienen lapsen äitinä on paljon raskampaa kuin osasin koskaan kuvitella. Pienen lapsen äitinä on paljon ihanampaa kuin osasin koskaan kuvitella. Itkua on paljon,eikä pelkästään vauvalla, välillä ilosta, välillä epätoivosta. En silti vaihtaisi pois kovin montaa hetkeä. Valehtelisin jos sanoisin etten yhtään. Muutaman aamuyön tunnin korkeintaan.

Sain viikonloppuna levätä ja nukkua pidempään miehen hoitaessa poikaa. Silti ja ehkä siitä syystä paluu arkeen oli todella kova. Sunnuntai yö meni epätoivon puolelle kun itku ei taas lakannut millään. Nukuin noin kolme tuntia ja aamu kuudelta väsyneenä tilitin miehelle etten pystynyt ajattemaan tulevaa viikkoa ilman sydämmen puristusta jos kaikki yöt ovat pelkkää itkua. Mieheni toimi jälleen tavalla jonka ansiosta hän on lunastanut luottamukseni, kunnioitukseni ja äärettömän rakkauteni. Siitä hetkestä yhdistimme voimamme entistä tehokkaammin. Jo tunne siitä ettei yöt ole enää pelkästään minun vastuullani sai minut voimaan paremmin. Tähän asti olin pitänyt tärkeänä, että mies saa levättyä yöt hyvin kun menee aikaisin töihin, mutta nyt olimme molemmat valmiit tekemään uudet toimivamma järjestelyt. Tämä vaihehan ei kestä ikuisesti, yritän muistuttaa itselleni, mutta tällä hetkellä hetki tuntuu ikuisuudelta. Olen ollut uniongelmainen niin kauan kuin jaksan muistaa, joten nämä valvomiset koen ilmeisesti paljon rankempana kuin normaali nukkuja.

Pojan vatsakivut alkavat hieman hellittää, mutta rytmi on täysin sekaisin. Ei tuon ikäisellä vielä varmaan mitään rytmiä varsinaisesti kuulu ollakaan, mutta muru senkun nukkuisi päivät ja valvoo yöt. No saanpahan päivisin kokkailtua ja puuhailtua omia hommiani. Lapsi on ihana. Hän on alkanut seuraamaan ja hymyilemään äipälle ja iskälle jo ihan eri tavalla. Kasvupyrähdys on ollut hurja. Siirryimme käyttämään isompia vaatteita. Nyt menee jo koko 68cm. Olen aloittanut kakun valmistus harjoittelun murun 1 v synttäreitä varten. Itselläni on ihanat muistot lapsuusajan synttäreistä. Erityisesti äidin tekemistä synttärikakuista. Ne olivat hienoja! Ostin pojan synttäreitä varten erityisen autokakkuvuuan. Ensimmäinen koevedos oli aika kehno esitys. Onneksi aloitin harjoittelun nyt kun aikaa tähän h-hetkeen on vielä 9 kuukautta....

Rentouttava vkonloppu?!?

Meinasin aamulla pudottaa silmät päästäni kun herätessäni totesin kellon olevan 11.10! Poika veteli sikeitä ihan tyytyväisenä, loistavaa! Yö meni taas hienosti niin, että klo 00.00 nukahti, klo 01.00 aloitti huudon, klo 02.00 ruokaili ja klo 03.11  lopetti iloisen hihkumisen mobilelle ja nukahti. Mutta ei hullumpaa, että saatiin hienot pitkät yöunet siihen päälle. 

Sain farkut jalkaani. Siis sellaiset normaalit farkut eikä mitkään mammafarkut. Nää ei todellakaan kaks vkoa sitten menneet vielä kiinni, joten edistystä voidaan sanoa tapahtuneen. Sain tästä lisää motivaatiota kuntokuuriini.

Romeo the chihuahua tuli meille hoitoon ja hetken, ennenkuin mies oli tullut töistä, meillä ei kotona tuntunut olevan huonetta jossa joku ei joko itke, ulvo tai hauku. Luulin menettäväni loputkin hermojeni riekaleet siinä metelissä. Tilanne on jo hieman rauhoittunut, mutta tunnelma on yhä hieman kireä. Pomon paikka on edelleen hakusessa, mutta Romeo taitaa sen napata. Ihmettelen miten alustava Simo on sille, vaikka se on noin neljä kertaa isompi kokoinen koira. Ja vielä enemmän siinä ihmettelen miten paljon auktoriteettia voi olla pienellä koiralla, kun isolta ihmiseltä Simo yrittää aina saada viimeisen sanan.

Vatsanpuruja

Viime yö meni taas pienokaista lohduttaessa. Ei ota vatsa toimiakseen ja raukkaparka ei öisin saa nukuttua kun vatsanpurut valvottaa. Mulla ei ole mitään valvomista vastaan, mutta se itku on sydäntä särkevää. Toivottavasti menee pian ohi tai äipän epätoivolla ei ole rajaa. Käytiin eilen lääkärissä, mutta vatsalääke ei vielä ole alkanut vaikuttaa. Huomenna kokeillaan taas vyöhyketerapiaa.

Päivät meneekin sitten pienokaisella nukkuen. Rytmi taitaa olla lopullisesti sekaisin. Seuraavan syötön jälkeen tämä kolmikko (poika, koira ja äippä) säntää ulos nauttimaan viimeisistä syysauringon säteistä. Ihanaa. Sitten kotiin valmistamaan isännälle karjalanpaistia ja illalla piipahdus hiusten ihmeelliseen maailmaan...

Aloitin eilen lukemaan taas Rita Stiensin kirjaa Totuus kosmetiikasta. No joo, hysteriaa voi luotsea niin monella eri tavalla. Jos oikeasti alkaa ajattelemaan mitä mikäkin sisältää niin tuskin tässä voi käyttää mitään. Olen kuitenkin haaveillut, että tekisin voiteeni tulevaisuudessa itse. Kirja antoi siihen taas kelpo kimmokkeen.

Paino ei ole laskenut kaikesta kuntoilusta huolimatta. Sorruin eilen nimpparin kunniaksi suklaapatukkaan, mutta on mielestäni kohtuutonta että se heti laskeutuu lanteille!! En halua kuulla enää yhtään tarinaa ala raskauskilot jäivät synnytyslaitokselle. Ei mulla vaan.. mur!

Huone joka hoitaa kotia

Enemmän olen viimeaikoina viettänyt aikaa kodinhoitohuoneessa kuin kampauspöydän äärellä. Kesän kampausaikoja buukataan jo kuitenkin kovaa vauhtia, joten äippälomalainen treenaa motivaatiotaan ja kasvattaa inspiraatiotaan kokoamalla tänne ajatuksia ja kuvia mm. kauneimmista kampauksista ja meikeistä.

Olen viihtynyt kotiäitinä oikein mainiosti. Ehkä jäisinkin jos varaa olisi, tällälailla näin pojan kanssa olemisesta ja ulkoilusta nautiskelemaan. Kuitenkin työssäni on osa, joka kietoo ja innostaa minua suuresti. Erityisesti taito hahmottaa visuaalisesti kokonaisuuksia esim. väri, meikki tai kampaus sekä tietysti sen tekninen toteutus. Mikä sopii, missä painopiste, mikä muoto, kampauksen liike, yksityiskohdat, intensiteetti, kokonaisuus...aah. Erityisesti hääkampaukset ja meikit ovat sydäntä lähellä. No sitten on vastapainona ne tekniset (tylsät) parturityöt ja (onneksi) sukupuuttoon kuolemassaoleva permanentti, jotka kyllä pitävät mielen nöyränä. Muotikaan ei varsinaisesti kiinnosta. Se on välttämätön paha joka tulee ja menee. Tämän ikäisenä kiinnostaa jo enemmän tyyli. Miksi joillain sitä vaan on ja joillain ei, vaikka rahalla maksais.

Niinpä sitä sitten usein tulee miettineeksi että miksikä sitä sitten alkaisi isona. Kun on kosmetiikkaa ja kauneusalaa tehnyt muodossa jos toisessa viisitoista vuotta, on toisaalta todella vaikea kuvitella mitään muuta. Nyt kuitenkin totuttaudun tähän uuteen rooliini äitinä ja vaimona ja voin todeta, että tuo uusi työnantajani osaa välillä olla vähän vaativa sekin ;)