Rentouttava vkonloppu?!?

Meinasin aamulla pudottaa silmät päästäni kun herätessäni totesin kellon olevan 11.10! Poika veteli sikeitä ihan tyytyväisenä, loistavaa! Yö meni taas hienosti niin, että klo 00.00 nukahti, klo 01.00 aloitti huudon, klo 02.00 ruokaili ja klo 03.11  lopetti iloisen hihkumisen mobilelle ja nukahti. Mutta ei hullumpaa, että saatiin hienot pitkät yöunet siihen päälle. 

Sain farkut jalkaani. Siis sellaiset normaalit farkut eikä mitkään mammafarkut. Nää ei todellakaan kaks vkoa sitten menneet vielä kiinni, joten edistystä voidaan sanoa tapahtuneen. Sain tästä lisää motivaatiota kuntokuuriini.

Romeo the chihuahua tuli meille hoitoon ja hetken, ennenkuin mies oli tullut töistä, meillä ei kotona tuntunut olevan huonetta jossa joku ei joko itke, ulvo tai hauku. Luulin menettäväni loputkin hermojeni riekaleet siinä metelissä. Tilanne on jo hieman rauhoittunut, mutta tunnelma on yhä hieman kireä. Pomon paikka on edelleen hakusessa, mutta Romeo taitaa sen napata. Ihmettelen miten alustava Simo on sille, vaikka se on noin neljä kertaa isompi kokoinen koira. Ja vielä enemmän siinä ihmettelen miten paljon auktoriteettia voi olla pienellä koiralla, kun isolta ihmiseltä Simo yrittää aina saada viimeisen sanan.

Viimeistä ruusua odotellessa

Ilmeisesti minussa asuu roima annos romantiikan nälkäistä tirkistelijää, sillä olen aivan koukussa jenkkiläiseen bachelor sarjaan. Siis nimenomaan jenkkiversioon. Siitä kotimaisesta kyhäelmästä en viitsi sanalla mainita paitsi korkeintaan, että yritelmähän se oli sekin. Nyt kun kotirouvana ollessani iltapäivisin pojan kanssa vetäydytään päivälevolle olen katsonut uusintana DeAnnan jaksot unelmien poikamiestytöstä. Hassua vaikka tietää, miten sarja tulee päättymään, (olen katsonut hyljätyn poikamies Jasonin oman tuotantokauden viimeksi ennen tätä) istuin kuitenkin kuin nakutettu iltapäivällä tv:n ääreen sarjaa seuraamaan. Jasonin ollessa itse bachelor (ne jotka ovat sarjaa seuranneet tietävät mistä puhun ) olin niin järkyttynyt loppuhuipennuksesta, että piti mennä internetin ihmeellisetä maailmasta penkomaan, että onko kyseinen pariskunta mahdollisesti vielä yhdessä ja suureksi yllätyksekseni vastaus oli myönteinen.Niille, jotka eivät ole sarjaa seuranneet wikipedia mm. kertoo sarjasta seuraavaa:

Sarja keskittyy poikamieheen, joka valitsee mahdollisen vaimonsa 25:sta naisesta. Viime kausilla poikamies on ollut muun muassa lääkäri, prinssi, NFL-pelaaja, miljoonääri. Sarjassa poikamies käy naisten kanssa treffeillä, joista osa on ryhmätreffejä, osa yksilötreffejä ja osa treffejä joihin osallistuu poikamiehen lisäksi kaksi naista. Jokaisessa jaksossa nainen/naisia karsitaan pois kisasta, tavallisesti ruususeremonian aikana jakson lopussa, mutta joskus myös treffien aikana (joita kutsutaan pudotustreffeiksi). Kauden loppu kulminoituu neljän viimeisen naisen kotikaupunki vierailuihin heidän perheidensä luo. Lopuksi kolme parasta pääsevät yön ylki kestäville treffeille eksoottiseen paikkaan ja joista kaksi pääsee tapaamaan poikamiehen perhettä. Sarjan lopuksi poikamies valitsee maisen, jonka kanssa jatkaa suhdetta. Joskus poikamies kosii valitsemaansa naista. Sarjassa on myös ollut poikkeuksia; 11. kaudella Brad Womick ei valinnut naisista kumpaakaan ja 13. kaudella Jason Mesnick muutti mieltään "After the Final Rose" -jaksossa.  Sarjan kausilla toiseksi tulleita naisia on otettu mukaan Unelmien poikamiehen sisarsarjaan Unelmien poikamiestyttö.

No niin ja sitten asiaan...Seuraava Unelmien poikamies tulee olemaan Brad Womick. Siis joo, jälleen..Tämä on ajanhaaskausta! Aion pitää hiljaisen naisen äänettömän protestin ja olla katsomatta kyseisiä jaksoja sitten mikäli ne Suomeen joskus rantautuvat. Jos jostain uusintaa kaivataan niin toisen tuotantokauden Aaronia olisi katsellut telkkarissa mielellään pitempäänkin, sen verran kiva komistus oli kyseessä.

Muistan kun Aaronin finaalissa jännitin rystyset valkoisena valitseeko hän tumman (mielestäni niuhon ja kuivakan oloisen)Helenen vai vaalean (ehkä vähän naivin ja lapsellisen mutta riemukkaan) Brooken. Toivon viimeiseen asti, että valinta olisi osunut Brookeen ja olin hyvin pettynyt kun näin ei ollut. Mieleni teki siltä istumalta kilauttaa tälle Aaronilla ja kertoa, että nyt hän teki kyllä elämänsä erheen. Tähän samaan johtopäätökseen hän kuitenkin päätyi muutaman kuukauden päästä itsekin kun pariskunta erosi. No mutta nyt kuitenkin Aaronin poikamiesajat ovat kuitenkin onnellisesti takana päin ja oma kulta kainaloon löytynyt. Samoin kävi allekirjoittaneella, joten mitä tästä enään vaahtoamaan. Menenkin tyydyttämään romantiikan nälkääni tuonne oman miehen kainaloon, sillä hänelle antaisin edelleen ruusun vaikka sadan joukosta.

Uusi rakastajani jumppapallo

Siis tämä on ihana! AIVAN FANTASTINEN! Tiesin että tälle olis vielä joku päivä käyttöä. No onhan tuo lojunut käyttämättä lähes vuoden, mutta nyt tämä on kyllä kotiäidin kuntoilun kulmakivi. Tämän päällä sujuu vauvan syöttäminen, rauhoittelu, heijaaminen ja hauskuuttaminen. Öisin kun ei enää jaksa parkuvaa lasta kannella ympäri kämpää, sen kun asettuu pallon päälle pomppimaan tai kevyesti rullailee edestakas huudon voluumista riippuen...

Olen nyt pari kertaa tehnyt jumpan pallon mukana tulleen dvd:n mukaan. Ja voi pojat siinäpä tulee ihan hiki pintaan! Yhdessä jumppapallossa on kokonainen kuntosali! aivan loistavaa voin suositella lämpimästi tätä kaikille, jotka ei pääse salille erikseen lähtemään tai joilla on kuntoiluun varattavana vain rajallinen määrä aikaa. Tohon jumppaan aikaa menee noin. 40min ja bonukset lunastetaan sitten myöhemmin. Mies eilen vähän naureskeli kun istuskelin pallon päällä telkkaria katsomassa, mutta hiljensin sen sanomalle, että kesään mennessä mulla on teräksiset pakarat ja timmi massu. nih! no jotta tulokset ei ihan liian helpolla tulis, niin aamiaiseksi tein taatelikakun...uusi kakkuvuokani saapui nimittäin postissa eilen niin enhän voinut vastustaa kiusausta tehdä elämäni ensimmäinen taatelikakku.

Vaunulenkkejä ja vauhdin hurmaa

Päivittäinen vaunulenkki ihanassa auringonpaisteessa tehty. Jos ei olis näin peijakkaan väsynyt niin varmasti nauttisi näistä (jos mahdollista) vielä vähän enemmän. Lenkin pituus n. 5 km ja aikaa siihen käytetty 1 tunti. Koira tempoi vierellä, mutta taidan olla jo niin väsynyt etten edes jaksanut kiinnittää siihen mitään huomiota.Motivaatio ja tavoitteet on kohdallaan, tulokset vaan antaa odottaa itseään. Olen kyllä kiinteytynyt ihan kivasti, joten motivaatio säilyy sen avulla vielä yllä. Ei auta kuin jatkaa...

Uusi kunto-ohjelmani näyttää nyt tältä:


aerobinen intensiivinen harjoitus 5 krt vko 
10-30min crosstrainer tai spinningpyörä

kevyt aerobinen pitkäkestoinen harjoitus 3-6 krt vko
esim. vaunulenkki tai koiran kanssa ulkoilu
30-75min

lihaskuntoharjoitus 5 krt vko
vatsalihakset, pakarat, selkä (tarkoitus parantaa ryhtiä, joka odotusaikana meni kamalaksi)

ohjattu jumppa 1-2 krt vko
esim. zumba tai korsettijumppa

Vatsanpuruja

Viime yö meni taas pienokaista lohduttaessa. Ei ota vatsa toimiakseen ja raukkaparka ei öisin saa nukuttua kun vatsanpurut valvottaa. Mulla ei ole mitään valvomista vastaan, mutta se itku on sydäntä särkevää. Toivottavasti menee pian ohi tai äipän epätoivolla ei ole rajaa. Käytiin eilen lääkärissä, mutta vatsalääke ei vielä ole alkanut vaikuttaa. Huomenna kokeillaan taas vyöhyketerapiaa.

Päivät meneekin sitten pienokaisella nukkuen. Rytmi taitaa olla lopullisesti sekaisin. Seuraavan syötön jälkeen tämä kolmikko (poika, koira ja äippä) säntää ulos nauttimaan viimeisistä syysauringon säteistä. Ihanaa. Sitten kotiin valmistamaan isännälle karjalanpaistia ja illalla piipahdus hiusten ihmeelliseen maailmaan...

Aloitin eilen lukemaan taas Rita Stiensin kirjaa Totuus kosmetiikasta. No joo, hysteriaa voi luotsea niin monella eri tavalla. Jos oikeasti alkaa ajattelemaan mitä mikäkin sisältää niin tuskin tässä voi käyttää mitään. Olen kuitenkin haaveillut, että tekisin voiteeni tulevaisuudessa itse. Kirja antoi siihen taas kelpo kimmokkeen.

Paino ei ole laskenut kaikesta kuntoilusta huolimatta. Sorruin eilen nimpparin kunniaksi suklaapatukkaan, mutta on mielestäni kohtuutonta että se heti laskeutuu lanteille!! En halua kuulla enää yhtään tarinaa ala raskauskilot jäivät synnytyslaitokselle. Ei mulla vaan.. mur!

Huone joka hoitaa kotia

Enemmän olen viimeaikoina viettänyt aikaa kodinhoitohuoneessa kuin kampauspöydän äärellä. Kesän kampausaikoja buukataan jo kuitenkin kovaa vauhtia, joten äippälomalainen treenaa motivaatiotaan ja kasvattaa inspiraatiotaan kokoamalla tänne ajatuksia ja kuvia mm. kauneimmista kampauksista ja meikeistä.

Olen viihtynyt kotiäitinä oikein mainiosti. Ehkä jäisinkin jos varaa olisi, tällälailla näin pojan kanssa olemisesta ja ulkoilusta nautiskelemaan. Kuitenkin työssäni on osa, joka kietoo ja innostaa minua suuresti. Erityisesti taito hahmottaa visuaalisesti kokonaisuuksia esim. väri, meikki tai kampaus sekä tietysti sen tekninen toteutus. Mikä sopii, missä painopiste, mikä muoto, kampauksen liike, yksityiskohdat, intensiteetti, kokonaisuus...aah. Erityisesti hääkampaukset ja meikit ovat sydäntä lähellä. No sitten on vastapainona ne tekniset (tylsät) parturityöt ja (onneksi) sukupuuttoon kuolemassaoleva permanentti, jotka kyllä pitävät mielen nöyränä. Muotikaan ei varsinaisesti kiinnosta. Se on välttämätön paha joka tulee ja menee. Tämän ikäisenä kiinnostaa jo enemmän tyyli. Miksi joillain sitä vaan on ja joillain ei, vaikka rahalla maksais.

Niinpä sitä sitten usein tulee miettineeksi että miksikä sitä sitten alkaisi isona. Kun on kosmetiikkaa ja kauneusalaa tehnyt muodossa jos toisessa viisitoista vuotta, on toisaalta todella vaikea kuvitella mitään muuta. Nyt kuitenkin totuttaudun tähän uuteen rooliini äitinä ja vaimona ja voin todeta, että tuo uusi työnantajani osaa välillä olla vähän vaativa sekin ;)