Meinasin aamulla pudottaa silmät päästäni kun herätessäni totesin kellon olevan 11.10! Poika veteli sikeitä ihan tyytyväisenä, loistavaa! Yö meni taas hienosti niin, että klo 00.00 nukahti, klo 01.00 aloitti huudon, klo 02.00 ruokaili ja klo 03.11 lopetti iloisen hihkumisen mobilelle ja nukahti. Mutta ei hullumpaa, että saatiin hienot pitkät yöunet siihen päälle.
Sain farkut jalkaani. Siis sellaiset normaalit farkut eikä mitkään mammafarkut. Nää ei todellakaan kaks vkoa sitten menneet vielä kiinni, joten edistystä voidaan sanoa tapahtuneen. Sain tästä lisää motivaatiota kuntokuuriini.
Romeo the chihuahua tuli meille hoitoon ja hetken, ennenkuin mies oli tullut töistä, meillä ei kotona tuntunut olevan huonetta jossa joku ei joko itke, ulvo tai hauku. Luulin menettäväni loputkin hermojeni riekaleet siinä metelissä. Tilanne on jo hieman rauhoittunut, mutta tunnelma on yhä hieman kireä. Pomon paikka on edelleen hakusessa, mutta Romeo taitaa sen napata. Ihmettelen miten alustava Simo on sille, vaikka se on noin neljä kertaa isompi kokoinen koira. Ja vielä enemmän siinä ihmettelen miten paljon auktoriteettia voi olla pienellä koiralla, kun isolta ihmiseltä Simo yrittää aina saada viimeisen sanan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti